Pariterapia

Jokainen meistä tuntee ainakin yhden yhdessä olemisen mallin: omien vanhempien (tai muiden läheisten ihmisten) mallin. Yksi mahdollisuus on toistaa edellisten sukupolvien mallia tai sen käänteistä muotoa. Käänteisyys tarkoittaa sitä, että ”koska mun vanhempani toimivat näin, mä en ainakaan toimi samalla tavalla vaan ihan päinvastoin.” Kummassakin tapauksessa vanhempien malli säätelee seuraavan sukupolven toimintamalleja.

Parisuhteen aloittaminen merkitsee uudenlaisten haasteiden kohtaamista. Haluanko sitoutua parisuhteeseen vai pitäisikö vielä jatkaa etsintää? Hyvä päätös syntyy, kun mukana ovat sekä järki että tunteet. Toiseen luottaminen sisältää aina pettymyksen mahdollisuuden, mutta ilman riskin ottamista jää yksin.

Sitoutumisen keskeisenä haasteena on ratkaista toisaalta läheisyyden tarve ja toisaalta oman tilan ja erillisyyden tarve. Läheisyyteen liittyvä kriisi voi syntyä, jos toinen painottaa enemmän itsenäisyyttä suhteen sisällä ja toiselle keskinäinen läheisyys ja jakaminen ovat etusijalla. Parisuhteessa torjutuksi tuleminen voi nostaa pintaan muita omaan elämään kuuluneita hylkäämisen tai torjumisen tunteita.

Ihminen kaipaa hyväksyvää vastavuoroisuutta, jossa hän kokee tulevansa kohdatuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin hän on. Molemmat tuovat parisuhteeseen oman historiansa ja elämänkokemuksensa; jännitteet ja ratkaisemattomat asiat omassa elämässä heijastuvat myös parisuhteeseen. Esimerkiksi erot kyvyssä ja halussa sanoittaa tunteita voivat johtaa kriiseihin.

Sanalle kriisi on olemassa erilaisia määritelmiä, kuten käännekohta ja läpikulkupaikka. Weiji, kiinalainen kriisiä kuvaava merkki koostuu kahdesta osasta: toinen merkitsee vaaraa ja toinen mahdollisuutta. Kriisin voi myös määrittää siirtymävaiheeksi matkalla kohti jotakin uutta.

Pariterapiassa terapeutti ei asetu kummankaan puolelle vaan auttaa paria ymmärtämään paremmin sitä, mikä keskinäisessä kontaktissa toimii tai ei toimi sekä parantamaan tietoisuutta suhteen dynamiikasta. Käyntejä on yleensä kahden tai kolmen viikon välein. Pariterapian kesto voi olla viidestä kymmeneen kertaa tai pidempään, parin tarpeiden mukaisesti.

Hahmoterapeuttinen työskentelytapa soveltuu yksilö-, pari- ja ryhmäterapiaan sekä työnohjaukseen.